Goodbye februari, welcome march!

Maaliskuu, askeleen lähempänä kevättä, lähestyviä aurinkoranta- ja terassikelejä! Aamulenkin sai taas tehdä auringon paistaessa, vaikka loppuajasta alkoikin joku ihan ihme lumipyry, joka oli ohi yhtä äkkiä kuin alkoikin. Ja ihanan lämmintä! Silti on taas jotenkin tullut sellainen olo, että aamuisin on vaikea nousta. Lenkin jälkeinen tunne on ihana, mutta se, että saa itsensä liikkeelle on välillä ylitse pääsemätöntä. Eilenkin aamulla kellon soidessa neljättä kertaa sänky voitti.. Ja illalla oli kamala morkkis. Ei se oo sen arvoista, että kannattaa pahoittaa mielensä. Ja jos sinne ei mene, niin tuloksiakaan on sitten turha odotella (:

Mutta tiedättekös,siitä on sunnuntaina tasan 2 kk kun oon viimeksi syönyt karkkia. 2 kuukautta!  Tuntuu ikuisuudelta ilman kolapulloja, suklaanappeja, tuttifrutteja ynnä muita ihanuuksia. Oon kuitenkin huomannut, että esimerkiksi tällä viikolla en oo himoinnut karkkia oikeastaan ollenkaan. Paitsi eilen kaupassa salin jälkeen, ruokaväli pikkuisen venähti töiden ja treenin takia (:

Oon tästä karkittomuudesta ihan käsittämättömän ylpeä, en oo sortunut kertaakaan vaikka muun muassa keittiön yläkaappi näyttää joulun jäljiltä tältä:

Muutama suklaarasia..

Kaikkien näiden lisäksi löytyy myös muita jemmoja, joissa on muun muassa uuden vuoden laivatuliaisia, joihin en oo voinut koskea. En oo kertaakaan edes käynyt noilla jemmoilla katsomassa heikkoina hetkinä. Tähän varmaan auttaa se, että oon tässä lähiaikoina tykästynyt MAITORAHKAAN. Oikeasti, säälittävää :D

Vaikka täytyy kyllä sanoa, että tää Extran aamupala..<3 En osaa päättää kumpi on parempaa, SD:n vai Extran aamupala.Mmmm<3

Aamupuuro

Odotan usein jo edellisenä päivänä seuraavaa aamua ja sitä, että saisin syödä aamupalaa :D Aina se vaan loppuu liian nopeasti. En ymmärrä millä joistain tuntuu, että aamupala olisi valtava..Ehkä oon paljokas ;)



Vielä pikkuisen asiaa ihmisten reaktioista.
Viime viikolla pisti oikein kunnolla pitkästä aikaa ärsyttämään ihmisten asenteet. "Miks,yritätsä niiku pudottaa painoa?" Asenne, joka tuomitsee koko touhun humpuukiksi ja epäonnistuneeksi. Ei, en yritä vain pudottaa painoa. Yritän saavuttaa elämäntapamuutosta, jonka seurauksena paino toivottavasti tippuu. "Mä oonki miettiny et sä aina napostelet jotain." Aina napostelen jotain?? Syön terveellistä ruokaa säännöllisin väliajoin. "Ota nyt vähän, ei siihen kuole." Enkä ota. Siitä alkaa lipsumisien kierre, ja mä oon ihan hyvä näinkin. "Oot tylsää seuraa, kun et syö mitään." Syönpäs, omat eväät. "No, onko paino tippunut?" on kuitenkin ärsyttävin kysymys, kun sen kysyy aina sama ihminen ja joka päivä. Joo on, ainakin 5 kg eilisestä. Kyllä varmaan näkisit, jos jotain mullistavaa olisi tapahtunut.

Tuntuu, että ihmisten on välillä vaikea ymmärtää sitä, miten oon viimeaikoina syönyt. Miksi kannan monta purkkia omia eväitä, kun voitaisiin käydä ravintolassa syömässä. Miksi on niin tarkkaa syödä useammin kuin kerran 10 tunnin aikana. Miksi pitää syödä salaattia, eikö siihen kyllästy..
Välillä on huonoja päiviä, jolloin ei jaksaisi kuunnella ihmisten kuittailua yhtään. Antaisivat vaan kaikkien syödä niin kuin haluavat. Ei se ole heiltä pois, jos syön omaa ruokaa, omiin aikoihin.

Huh, olipas siinä. Loppuun kuitenkin vielä tän päivän ostoskassin tulos. Kävin Stockan Herkussa shoppailemassa, ja voi sitä ihanien ruokien määrää! Tässä kuitenkin loppujen lopuksi kassin sisältö:

 (Ps. Tapiola on todella monimutkainen paikka tällaiselle maalaiselle!)

 Herkullista perjantaita!