Without Sweeties: maaliskuuta 2015

Näinkin innokas kirjoitteli meillä täällä hei!

Nyt on takana kuukausi Muutos100 ja aikalailla kuukausi myös alkupunnituksesta ja kaikesta muustakin. Ihan ensiksi on pakko kertoa, että on ihan hirveä stressi opinnäytetyöstä, tuntuu että oon ihan jumahtanut sen kanssa ja se jos mikä on huono homma. Yritän vedota siihen, etten saa kirjastolta haluamiani kirjoja, mutta aina voisi käyttää jotakin toisia lähteitä joten.. ei hyvä.

Muutos100 on alkanut ihan kivasti. Saatiin erilaisia vaihtoehtoja aamu-,väli- ja iltapaloiksi sekä lounaiksi ja päivällisiksi. Niiden lisäksi on tietty saanut sitten koostaa myös omia ruokia, jos siltä on tuntunut. Ei siis mitään valmista runkoa, jossa ruoat punnitaan, vaan sen opettelua että oppisi kuuntelemaan itseään ja omaa oloaan. Sen lisäksi sain treeniohjelmat ja viikkoaikataulut treeneille. Niistä en oo kyllä saanut pidettyä kiinni, koska joko ei ole ollut aikaa tai rehellisesti aina jaksamista. Oon yrittänyt päästä salille kaksi kertaa viikossa ja siihen sitten joitakin lenkkejä päälle.

Olin nyt helmikuun viimeiseen päivään asti juomatta ja herkuttelematta eli almost koko helmikuun. Viime viikonloppu oltiin Merikarvialla ystävien kanssa ja päätin jo etukäteen, että sitten löysään enkä stressaa syömistä / juomista yhtään. Ja tulikin kyllä herkuteltua! Oli loppujen lopuksi ihan oksettava olo kun piti lapata herkkuja kaksin käsin, ei siis kohtuutta vielä siinä.. Mutta oon kuitenkin ylpeä että onnistuin pysymään siihen asti lujana makean suhteen! Nyt ajattelin taas jatkaa maaliskuun niin, että herkuttelen maaliskuun viimeisenä viikonloppuna, kun on J:n synttärit. Toisaalta tekisi mieli pitää viikossa yksi karkkipv, mutta tiedän kuinka helposti se venyisi pe-su pituiseksi koko viikonlopun herkutteluksi. Ja 3/7 päivää viikossa on pikkuisen liikaa herkuttelua yhdelle ihmiselle. Lisäksi taas tuon herkkuviikonlopun jälkeen oli niiiiiin turvonnut ja pöhöttynyt olo. Maha oli kilometrin pitkällä ja aivan toimimaton monen monta päivää. Vasta nyt alkaa oikeastaan taas normalisoitumaan. Sitä aina miettii onko se tosiaan sen arvoista. Tuntuu että mun toisessa vaakakupissa on siedettävä kesäkunto ja toisessa mun heikkous irtokarkit. Miksei, voi miksei voi saada molempia.

Kuukauden aikana paino tippui n. 2 kg jos meidän vaakaa on uskominen, en meinaan luota siihen kovin paljoa. Nyt on taas 2 viikon vaakatauko, etten ahdistu turhasta lisää. Senttejä on myös kadonnut, että kyllä tässä jotakin positiivista on tapahtunut! Välillä on silti tosi vaikeita ja väsyneitä päiviä. Tekisi koko ajan mieli napostella, ihan mitä vaan. Sellaisina päivinä napsin purkkaa ihan koko ajan! Tai vaikka imeskeltäviä monivitamiinitabletteja! Tosi tervettä, heh. Välillä taas treenaaminen maistuu puulta, mutta kyllä treenin jälkeen aina on voittajafiilis. Toisaalta mulla on myös tosi hyviä päiviä, jolloin kaikki on ihanaa. Pitäisi löytää joku tasapaino näiden kahden välille, niin olisi hyvä.

Kaiken kaikkiaan on sellainen "you got to trust the process" -olo. Tiedän, etten lihonut päivässä enkä myöskään laihdu päivässä. Samoin kuin yhden viikonlopun herkuttelut ei mua lihota takaisin. Pienillä askelilla eteenpäin ja vielä lopuksi kuvapläjäys :) Tarpeeksi sekavaa kun ei vielä ollut.